Tietopankki
Tietopankkiin kerätään tietoa lihavuusleikkaukseen, hoitopolkuihin, ruokavalioon, vitamiineihin ja lääkkeisiin liittyvistä asioista.
Leikkaustavat
Mahalaukun ohitusleikkaus (engl. gastric bypass, GBP)
Ohitusleikkauksessa mahalaukusta jää käyttöön 20-50 ml:n pussi, johon ohutsuoli yhdistetään. Leikkaus ohittaa pohjukaissuolen sekä n. 150 cm ohutsuolta. Loppu mahalaukku jää edelleen toimivaksi mahahappoja erittäväksi elimeksi, vaikkei sinne ruoka enää jatkossa kulkeudukaan. Mahanesteet ja sapen sekä haiman nesteet liittyvät ravintovirtaan 150cm päässä pienennetystä mahasäiliöstä. Leikkauksen jälkeen nälkä- ja janotuntemukset saattavat jäädä tilapäisesti pois. Leikkauksen jälkeen on loppuikäinen lisäkalkin ja -vitamiinien tarve, myös b12-vitamiini tason tarkkailu on tarpeen.
Mahalaukun ohitusleikkaus on tällä hetkellä yleisin Suomessa käytetty lihavuusleikkausmenetelmä. Niitä on tehty maailmalla jo pitkään ja käytettävissä on hyviä pitkäaikaisseurantatutkimuksia laihtumistuloksista jo yli 15 vuoden ajalta.
Mahalaukun kavennusleikkaus, Sleeve gastrectomia
Kavennusleikkauksessa mahalaukusta poistetaan runko-osa siten, että jäljelle jää vain kapea mahalaukkuputki, sekä mahalaukun myllymäinen loppuosa, joka vie ruokaa eteenpäin. Myös tämän leikkauksen jälkeen nälkätuntemus vähenee. Toisin kuin vatsalaukun ohitusleikkauksessa, kavennusleikkauksessa ohutsuoleen ei kosketa, jolloin imeytymisongelmat ovat vähäisiä.
Mahalaukun kavennusleikkauksessa mahalaukku kavennetaan putkimaiseksi ja suurin osa (n. 2/3) mahalaukusta poistetaan. Mahalaukun kavennus vaikuttaa mahalaukun tilavuuteen, joten se rajoittaa nautitun ruoan määrää. Laihtumistehoa lisää myös hormonaalinen vaikutus, sillä mahalaukun pohjukkaosan poistuessa greliini-hormonin eritys vähenee ja se vaikuttaa ruokahalua vähentävästi.
Molemmat leikkaukset, sekä ohitus- että kavennusleikkaus, tehdään tähystysmenetelmällä ja potilas viipyy leikkauksen jälkeen sairaalassa keskimäärin vain 1-3 päivää. Molempiin leikkauksiin liittyy omat riskinsä, uusintaleikkauksiin johtavia jälkiongelmia ilmaantuu n. 4 %:lle leikatuista. Tavallisimpia uusintaleikkauksiin johtavia jälkiongelmia ovat verenvuodot ja suoliliitosten pettäminen. Näissä tilanteissa ruokavalio voidaan pitää nestemäisenä tavallista pidempään, ja kliiniset täydennysravintovalmisteet saattavat olla tarpeen. Leikkaukseen liittyvä kuoleman riski on samaa luokkaa kuin sappileikkauksissa eli hyvin vähäinen.
Mahapantaleikkaus (Gastric banding)
Pantaleikkauksen laihtumisvaikutus saadaan aikaiseksi vatsalaukun yläosan ympärille asetettavalla kurovalla pannalla. Leikkaus ei vaikuta nälkä- tai janotuntemukseen. Pantaleikkauksen vaikutus painon putoamiseen on vähäisempi kuin ohitus- tai kavennusleikkauksella ja komplikaatioriskit ovat suuremmat, jonka vuoksi pantaleikkauksista on pää-osin luovuttu ja pantoja asetetaan vain poikkeuksellisista syistä.
Jatkoleikkaukset tai lisälihavuuslihavuusleikkaukset
Jos painoindeksi on 50 tai yli, suunnitellaan lihavuusleikkaus kaksiosaiseksi. Joskus ensimmäisellä leikkauksella ei saavuteta haluttua painonlaskua, jolloin on syytä tehdä jatkoleikkaus. Jatkoleikkauksesta päättää aina kirurgi ravitsemusterapeutin kanssa yhdessä. Jokainen tapaus tutkitaan ja päätetään erikseen tapauskohtaisesti 1-5 vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta.
Biliopankreaattinen diversio (BDP), duodenal switch (DS) ja SADI
Näitä leikkaustyyppejä käytetään yleensä Sleeve-leikkauksen (kavennusleikkaus) jatkovaiheessa, harvemmin ensisijaisena leikkaustapana suurien haittavaikutuksien vuoksi.
Näissä leikkauksissa mahalaukku kavennetaan tai typistetään ja liitetään ohutsuolen loppuosaan. Sappi- ja haimanesteitä tuottava suoli yhdistetään ruokasulaa tuottavaan suoleen vasta 50 cm – 100 cm ennen paksusuolta. SADIssa jätetään 200 cm ohutsuolta eli imeytymishäiriöt ovat hieman pienempiä kuin BDP ja Ds:ssä. SADI on peruuttamaton eli ohitettu suoli poistetaan.
Tämä leikkaus on erittäin tehokas, sillä suuri osa suolta ohitetaan ja sen johdosta imeytyminen vähenee huomattavasti. Leikkausmenetelmä aiheuttaa myös haittavaikutuksia, joita ovat aineenvaihdunnanhäiriöt, anemia sekä vitamiini- ja hivenainepuutokset.
Distaalinen gastric by pass (DGBP)
Tässä leikkauksessa ohitetaan ohutsuolta niin, että ohutsuolta jää käyttöön n 100cm. Imeytymishäiriöt ovat samoja kuin BDP ja DS:ssä mutta se ei ole peruuttamaton koska ohutsuolta ei ole poistettu.
Mini-gastric by pass (Minigbp)
Mahalaukun mini-ohitusleikkaus on tehokas toimenpide ja eräänlainen mahalaukun kavennusleikkauksen ja ohitusleikkauksen välimuoto.
Mahalaukun yläosa kavennetaan putkimaiseksi. Ohutsuolen alkuosasta ohitetaan 1,5–2 metriä ohutsuolta, joka yhdistetään uuteen pieneen mahalaukkuun. Verrattuna tavanomaiseen ohitusleikkaukseen leikkauskomplikaatioita on vähemmän koska leikkauksessa tehdään yksi suolen yhteys (anastomoosi) vähemmän.
Ruokavalio leikkauksen jälkeen
Lihavuusleikkaus on hyvä apukeino sairaalloisen ylipainon hoidossa, mutta erittäin tärkeää on myös muuttaa ruokailutottumuksia. Jotta leikkauksesta saatu hyöty olisi mahdollisimman suuri, tulee ruokailutottumuksien muutos olla pysyvä osa elämää.
Leikkauksen jälkeinen ruokailu etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa heti leikkauksen jälkeen nautitaan vain nestemäisiä aterioita noin parin viikon ajan. Sen jälkeen siirrytään pehmeään ja sosemaiseen ruokaan. Kolmannessa vaiheessa siirrytään varovasti normaaliin proteiinipitoiseen ruokavalioon.
Lihavuusleikkauksen jälkeen on syytä totutella aiempaa tiheämpään ateriarytmiin ja pienempiin annoskokoihin. Aluksi tulee syödä pieniä määriä kerrallaan 5 – 8 kertaa vuorokaudessa. Jatkossakaan ruokailuvälin ei tulisi olla 4 h pidempi. Tiheällä ateriarytmillä puutostiloja tulee vähemmän ja annoskoot pysyvät sopivan kokoisina. Alkuvaiheessa syöty määrä on alle 50 ml ja jatkossa annoskoko hieman kasvaa ja uusi vatsalaukku vetää n. 1 – 2 dl kerrallaan. Ruoka tulee pureskella hyvin ja aikaa tulisi käyttää n. 20 – 30 min.
Leikkauksen jälkeen vatsalaukku on kooltaan pieni eikä sinne mahdu yhtä aikaa sekä ruokaa, että juomaa. Siitä syystä ruokailu ja juominen tulee ajoittaa eri aikaan. Riittävästä nesteen saannista tulee kuitenkin huolehtia ja muista juoda vähintään 1,5 l päivässä.
Lihavuusleikkauksen jälkeen riittävän proteiinien saanti on erityisen tärkeää. Proteiinien saannista tulee huolehtia, jotta elimistö pystyy huolehtimaan lihasten riittävästä ravinnonsaannista. Hyviä proteiininlähteitä ovat maitotaloustuotteet, erityisesti rahka, raejuusto, kana, kala, kananmuna sekä liha. Maitotuotteita tulisi nauttia vähintään 6 dl päivässä ja lisäksi myös muutama juustoviipale. Kalaa on hyvä syödä 2 – 3 kertaa viikossa ja kaikilla pääaterioilla tulisi olla joko kalaa, kanaa, kananmunaa, lihaa tai soijatuotteita 50 – 100 g/ateria.
Mahdollisia ruokailuun liittyviä ongelmia
Leikkauksen jälkeen ruokailu on hyvin yksilöllistä ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pikkuhiljaa jokainen oppii löytämään itselleen sopivan tavan, määrän sekä itselle sopivat ruoka-aineet.
Ongelmina saattaa esiintyä ns. dumping-oireilua, joka johtuu siitä, että ruoka kulkeutuu nopeasti ohutsuoleen aiheuttaen epämiellyttävän tunteen. Dumping-oireina saattaa olla sydämen sykkeen nopeutuminen, hikoilu, pahoinvointi ja muutoin erittäin epämiellyttävä olo. Dumpingin kesto on yksilöllistä, mutta yleensä olo alkaa helpottua viimeistään puolen tunnin kuluessa oireiden alkamisesta.
Suolistotukoksia aiheuttavia ruoka-aineita tulisi leikkauksen jälkeen välttää. Näitä ruoka-aineita ovat mm. sitkeä liha, sitrushedelmien kalvot (esim. appelsiinin) sekä siemenelliset marjat suurina määrinä nautittuna.
Komplikaatiot
Kuten kaikkiin leikkauksiin, myös lihavuusleikkaukseen liittyy riskejä. Yleisimmät leikkauskomplikaatiot ovat keuhko-ongelmat, tulehdukset, haavakomplikaatiot, laskimotukokset ja keuhkoembolia. Suuressa ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa leikkauskuolleisuus oli 0,25%.
Leikkauksen jälkeen harvinaisia mutta mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla suoliston kiinniketukokset, suoliston kiertymät, saumojen ahtaumat ja jäännösmahalaukun haavaumat.
Heti lihavuusleikkauksen jälkeen ilmenneistä vatsaoireista tulee olla yhteydessä leikanneeseen sairaalaan. Runsas oksentelu leikkauksen jälkeen ei ole normaalia, joten tällaisessa tilanteessa tulee hakeutua päivystyksen kautta vatsaelinkirurgiseen yksikköön. Myös voimakkaat kivut, jotka eivät mene ohitse, ovat syy hakeutua päivystykseen.
Lähteet ja lisätietoja:
Käypä hoito -suositus: Lihavuus
Duodecim Terveyskirjasto: Lihavuuden leikkaushoito
Käypä hoito – suositus: Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu
Lääkitys
Vitamiini-. kivennäisaine- sekä hivenainelisät leikatuilla
Lihavuusleikkauksen jälkeen ravintoaineiden saanti heikentyy ja on tärkeää huolehtia riittävästä lisäravinteiden saannista. Leikkauksen jälkeen määrätään vitamiinilisiä ja niitä kannattaa syödä saatujen ohjeiden mukaisesti. Vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä ja mahdollisia puutostiloja seurataan mm. laboratoriotutkimuksilla.
Jos esiintyy minkäänlaisia ongelmia ravitsemuksen suhteen tai on muutoin kysyttävää ravitsemuksesta, kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä ravitsemusterapeuttiin. Heillä on oikeanlaista tietoa ja ammattitaitoa auttaa ravitsemukseen liittyvissä ongelmissa.
Vältettävät lääkkeet lihavuusleikkauksen jälkeen
Hoitavan lääkärin tulisi antaa ohjeistus lihavuusleikkauksen jälkeen vältettävistä lääkkeistä. Oman lääkärin tai sairaanhoitopiirin ohjeistusta tulee noudattaa. Yleinen ohjeistus on, että tulehduskipulääkkeitä (ibuprofeeni, ketoprofeeni, diklofenakki , asetyylisalisyylihappo, naprokseeni ym.) ei tulisi käyttää lihavuusleikkauksen jälkeen. Ohitusleikatuille ohjeistus on vielä tiukempi kuin sleeve- leikatuille. Ohitetuilla lääkkeet menevät suoraan ohutsuoleen, jossa lääkkeiden sulaminen ja imeytyminen tapahtuu. Koska ohutsuolen seinämä on ohuempi, voivat tulehduskipulääkkeet aiheuttaa ohutsuoleen reiän.
Vatsalaukun ohitusleikatuille potilaille sopivat kipulääkkeet ovat parasetamoli (kauppaniminä esim. Panadol, Paramax, Paraceon, Para-Tabs.), Panacod sekä Tramal. Kaikki tulehduskipulääkkeet ovat leikatuilla kielletty. Mikäli olet epävarma, soveltuuko jokin lääke lihavuusleikatulle, keskustele asiasta ensisijaisesti lääkettä määräävän lääkärin kanssa. Myös apteekin farmaseutit osaavat neuvoa monissa lääkkeen imeytymiseen liittyvässä asiassa.
Ohitusleikattujen, hedelmällisessä iässä olevien naisten on myös hyvä huomioida, että yhdistelmäehkäisypillerit eivät enää imeydy riittävällä tehokkuudella leikkauksen jälkeen. Sopivista ehkäisymenetelmistä tulee keskustella leikkaavan lääkärin kanssa jo ennen leikkauksen suunnittelemista. Ensisijainen ehkäisymenetelmä lihavuusleikatuille naisille on hormonikierukka.
Lue lisää:
Duodecim: Lihavuusleikkauksen pitkäaikaisvaikutukset vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymiseen
Tässä listaus yleisimmistä kielletyistä lääkkeistä (huomaa, että lista on vain viitteellinen, eikä sisällä kaikkien lääkkeiden kaikkia kauppanimiä):
IBUPROFEIINI (Ardinex, Burana, Ibumas, Ibumetin, Ibusal, Ibutabs, Ibuxin)
ASETYYLISALISYYLIHAPPO (Aspirin, Disperin, Primaspan)
DIKLOFENAAKKI (Voltaren, Diclomex)
INDOMETASIINI (Indometin)
KETOPROFEIINI (Keto, Ketomex, Ketorin, Orudis)
NAPROKSEENI (Alpoxen, Miranax, Naprometin, Napromex, Naproxen, Naxopren, Pronaxen)
SELEKOKSIBI (Celebra, Onsenal)
TOLFENAAMIHAPPO (Clotam)
Ihopoimujen korjausleikkaukset
Massiivisen laihdutuksen jälkeen iho ei välttämättä enää palaudu. Palautuminen riippuu tyypillisesti henkilön ihotyypistä, laihdutushistoriasta ja iästä. Laihtumisen jälkeisiä ihopoimuja muodostuu tyypillisesti etenkin alavatsalle, rintoihin, olkavarsiin ja sisäreisiin. Joillakin todetaan myös haittaavat ihopoimut kyljissä tai pakaraseudussa.
Laihtumisen jälkeisten ihomuutosten korjaavaa plastiikkakirurgiaa kutsutaan postbariatriseksi kirurgiaksi. Plastiikkakirurgiset toimenpiteet suoritetaan siinä vaiheessa, kun paino on vakiintunut vähintään vuodeksi ja riittävän alhainen paino tai normaalipaino on saavutettu. Painoindeksin tulee pääsääntöisesti olla alle 32 ennen plastiikkakirurgisia leikkauksia. Lisäksi plastiikkakirurgiaa harkitsevan potilaan ravitsemustilan on oltava kunnossa. Merkittävät perussairaudet saattavat olla este plastiikkakirurgiselle toimenpiteelle.
Mikäli edellä mainitut ihopoimut aiheuttavat toiminnallisen tai terveydellisen haitan, voidaan korjausta harkita julkisen terveydenhuollon piirissä. Leikkauspäätöksen tekee aina hoitava plastiikkakirurgi ja lähete plastiikkakirurgin arviota varten voidaan tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua laihdutusleikkauksesta.
Tyypillisin julkisen terveydenhuollon piirissä korjattava ihopoimu on alavatsan tai alavartalon roikkuva iho. Postbariatriset leikkaukset luokitellaan ei-kiireellisiksi toimenpiteiksi ja jonotusaika leikkaukseen on yleensä jonoon asettamisesta lukien vajaa kuusi kuukautta. Mikäli tarvitaan tai suunnitellaan useampia leikkauksia, saatetaan ne tehdä vaiheittain – kaikkea ei välttämättä voida korjata kerralla.
Lue lisää: